• Osa 1: Telineet — Suorituskykyvaatimukset ja yleinen suunnittelu

1 Soveltamisala

Tämä eurooppalainen standardi määrittelee suorituskykyvaatimukset ja menetelmät rakenne- ja yleissuunnittelulle
pääsy- ja työtelineet, joita kutsutaan tästä eteenpäin työtelineiksi. Annetut vaatimukset koskevat telineitä
rakenteita, jotka luottavat viereisiin rakenteisiin vakauden vuoksi. Yleensä nämä vaatimukset koskevat myös muita
työtelineiden tyypit. Normaalit vaatimukset on asetettu, mutta on myös määräyksiä erityistapauksista.
Tämä eurooppalainen standardi määrittelee myös rakennesuunnittelusäännöt tiettyjä materiaaleja käytettäessä sekä yleiset säännöt
esivalmistetuille laitteille.
Standardi ei sisällä:

köysiin ripustetut lavat, joko kiinteät tai siirrettävät;

vaakasuunnassa liikkuvat alustat, mukaan lukien Mobile Access Towers (MAT);

sähkökäyttöiset alustat;

kattotyön suojana käytettävät rakennustelineet;

väliaikaiset katot.
HUOMAA 1 Useimmat työtelineet on muodostettu esivalmistetuista komponenteista tai putkista ja liittimistä. Muutamia esimerkkejä
työtelineet ovat julkisivutelineet, staattiset tornit ja lintuhäkkitelineet, mutta näistä kaikista ei kerrota yksityiskohtia.
HUOMAUTUS 2 Tässä standardissa kuvatuista rakenneosista voidaan tehdä tekotyöt ja tuet, mutta ne eivät toimi
rakennustelineet.
HUOMAUTUS 3 Esivalmistetuista komponenteista valmistettuja julkisivutelineitä koskevat erityisvaatimukset on määritelty standardissa EN 12810 -1 ja
EN 12810-2.

2 Normatiiviset viittaukset

Tämä eurooppalainen standardi sisältää päivätyllä tai päivämäärättömällä viittauksella muiden julkaisujen säännökset. Nämä
normatiiviset viittaukset on lainattu asianmukaisissa kohdissa tekstissä ja julkaisut on lueteltu jäljempänä. varten
Kaikkien näiden julkaisujen päivätyt viittaukset, myöhemmät muutokset tai tarkistukset koskevat tätä eurooppalaista
Standardi vain, kun se on sisällytetty siihen muutoksella tai tarkistuksella. Päiväämättömien viitteiden osalta uusin painos
julkaisua (mukaan lukien muutokset).
EN 74: 1988, Liittimet, irtonaiset tapit ja pohjalevyt käytettäväksi rakennustelineissä ja teräsrakenteissa
putket – Vaatimukset ja testausmenettelyt.
prEN 74-1, Telineissä ja telineissä käytettävät liittimet, tapit ja pohjalevyt – Osa 1: Putkien liittimet –
Vaatimukset ja testausmenetelmät.
EN 338, Rakennepuu – Lujuusluokat.
EN 12810-1:2003, Esivalmistetuista elementeistä valmistetut julkisivutelineet – Osa 1: Tuotetiedot.
EN 12810-2, Esivalmistetuista elementeistä valmistetut julkisivutelineet – Osa 2: Erityissuunnittelu- ja
arviointi.
EN 12811-2: Tilapäiset työlaitteet – Osa 2: Tietoja materiaaleista.
EN 12811-3: Tilapäiset työlaitteet – Osa 3: Kuormitustestaus.
EN 12812:1997, Väärennöstyö – Suorituskykyvaatimukset ja yleinen suunnittelu.
ENV 1990, Eurokoodi 1: Rakennesuunnittelun perusteet.

ENV 1991-2-4, Eurokoodi 1: Suunnittelun perusteet ja rakenteisiin kohdistuvat vaikutukset – Osa 2-4: Tuulen vaikutukset.

ENV 1993-1-1:1992, Eurocode 3: Teräsrakenteiden suunnittelu – Osa 1-1: Yleiset säännöt ja säännöt rakennuksille.

ENV 1995-1-1, Eurocode 5: Puurakenteiden suunnittelu – Osa 1-1: Yleiset säännöt ja säännöt rakennuksille.

ENV 1999-1-1:1998, Eurocode 9: Alumiinirakenteiden suunnittelu – Osa 1-1: Yleiset säännöt.

3 Termit ja määritelmät

Tässä eurooppalaisessa standardissa sovelletaan seuraavia termejä ja määritelmiä (katso myös kuva 1):

3.1
ankkuripaikka
tarkoittaa, että se on työnnetty sisään tai kiinnitetty rakenteeseen sidososan kiinnittämiseksi
HUOMAA Kiinnityspisteen vaikutus voidaan saavuttaa liittämällä sidos ensisijaisesti tarkoitettuun rakenteen osaan
muihin tarkoituksiin, katso 3.23.
3.2
pohjaliitin
pohjalevy, jossa on pystysäätömahdollisuus
3.3
pohjalevy
levy, jota käytetään kuorman levittämiseen standardissa suuremmalle alueelle
3.4
lintuhäkki teline
telinerakenne, joka koostuu standardiverkosta ja kansialueesta, joka on yleensä tarkoitettu työskentelyyn tai varastointiin
3.5
jäykistys vaakatasossa
sellaisten komponenttien kokoaminen, jotka antavat leikkausjäykkyyttä vaakatasossa, esim. kansiosien avulla,
kehykset, kehystetyt paneelit, vinot kannattimet ja jäykät liitokset peräpeilien ja palkkien tai muiden käytettyjen esineiden välillä
vaakasuoraan jäykistykseen
3.6
jäykistys pystytasossa
komponenttien kokoaminen, joka tarjoaa leikkausjäykkyyttä pystytasoissa, esim. suljetuilla kehyksillä joko kanssa tai ilman
kulmajäykistykset, avoimet kehykset, tikkaiden rungot pääsyaukoilla, jäykät tai puolijäykät liitokset
vaakasuorat ja pystysuorat komponentit, diagonaalijäykistykset tai muut pystyjäykistykseen käytetyt kohteet
3.7
verhous materiaalilla, joka on tavallisesti tarkoitettu suojaamaan säältä ja pölyltä, tyypillisesti levyt tai verkot
3.8
liitin laite, jota käytetään yhdistämään kaksi putkea
3.9
suunnittelukonsepti ja laskelma rakentamisen kaavion tuottamiseksi

3.10
reunustaa vaakasuora osa normaalisti työtelineen suuremman mittasuhteen suuntaan
3.11
modulaarinen järjestelmä, jossa peräpeilit ja standardit ovat erillisiä komponentteja, joissa standardit tarjoavat tilat
ennalta määrätyt (modulaariset) välit muiden telinekomponenttien kytkennälle
3.12
verhoittamalla edellinen verhousmateriaali
3.13
solmu teoreettinen piste, jossa kaksi tai useampi jäsen on kytketty yhteen
3.14
rinnakkaisliitin
liitin, jota käytetään kahden rinnakkaisen putken liittämiseen
3.15
alusta
yksi tai useampi alustayksikkö yhdessä tasossa lahden sisällä
3.16
alustayksikkö
yksikkö (esivalmistettu tai muu), joka tukee yksinään kuormaa ja muodostaa alustan tai osan lavasta
ja se voi muodostaa työtelineen rakenteellisen osan
3.17
suorakulmainen liitin
liitin, jota käytetään kahden suorassa kulmassa risteävän putken yhdistämiseen
3.18
levyt
läpäisemätön verhousmateriaali
3.19
sivusuoja
joukko osia, jotka muodostavat esteen suojaamaan ihmisiä putoamisvaaralta ja pitämään materiaalia
3.20
hihan liitin
liitin, jota käytetään yhdistämään kaksi koaksiaalisesti sijoitettua putkea
3.21
standardi
pystysuora jäsen
3.22
kääntyvä liitin
liitin, jota käytetään kahden missä tahansa kulmassa risteävän putken yhdistämiseen
3.23
solmio jäsen
telineen osa, joka yhdistää sen rakenteessa olevaan ankkurointipisteeseen
Tekijänoikeus British Standards Institute
Jäljennetty IHS:n lisenssillä BSI – Uncontrolled Copy -lisenssillä
Ei jälleenmyyntiin Kopioiminen tai verkottaminen ei ole sallittua ilman IHS:n lupaa
3.24
peräpeili
vaakasuuntainen osa normaalisti työtelineen pienempien mittojen suuntaan
3.25
työskentelyalue
tasojen summa yhdessä tasossa, jotta ihmiset voivat työskennellä korkealla turvallisella paikalla ja päästä
heidän työnsä.
3.26
toimiva rakennusteline
tilapäinen rakennus, joka on tarpeen turvallisen työpaikan tarjoamiseksi pystytystä, huoltoa, korjausta tai huoltoa varten
rakennusten ja muiden rakenteiden purkamiseen ja tarvittaviin kulkuyhteyksiin

4 Materiaalit

4.1 Yleistä
Materiaalien tulee täyttää eurooppalaisten standardien vaatimukset, joissa suunnittelutiedot esitetään.
Yleisimmin käytetyt materiaalit on annettu standardissa prEN 12811-2. Käytettävän materiaalin tulee olla riittävä
vankka ja kestävä kestämään normaaleja työolosuhteita.
Materiaalit eivät saa olla epäpuhtauksia ja vikoja, jotka voivat vaikuttaa niiden tyydyttävään käyttöön.
4.2 Erityiset materiaalivaatimukset
4.2.1 Teräs
4.2.1.1 Yleistä
Hapettumisenestotyyppisiä FU (vanneteräksiä) teräksiä ei saa käyttää.
4.2.1.2 Löystyneet putket
Löysät putket, joihin on mahdollista kiinnittää prEN 74-1 mukaiset liittimet (eli nimellismitta 48,3 mm ulkopuolelta
halkaisija) on oltava vähintään 235 N/mm² ja seinämän paksuuden vähintään 3,2
mm.
HUOMAA Irrallisia putkia löytyy yleensä putkien ja liittimien telineistä, mutta niitä voidaan käyttää myös julkisivutelineissä, jotka on valmistettu
esivalmistettuja komponentteja esim. toimivan telineen kiinnittämiseen julkisivuun
4.2.1.3 Putket telinejärjestelmien esivalmistetuille komponenteille
Putkille, jotka on sisällytetty telinejärjestelmien esivalmistettuihin komponentteihin standardin EN 12810-1 mukaisesti
ulkohalkaisija 48,3 mm, sovelletaan standardin EN 12810-1 vaatimuksia.
Putket eivät saa olla prEN 74-1:n rajojen yli, kun liittimet on kiinnitetty.
Putkissa, joiden ulkoinen nimellishalkaisija poikkeaa alueesta 48,3 mm, sivusuojauksia lukuun ottamatta, on oltava
seuraavat nimelliset ominaisuudet:

• seinämän paksuus ≥ 2,0 mm
• myötöraja, ReH ≥ 235 N/mm2 – venymä, A ≥ 17 %
  4.2.1.4 Sivusuojat
  Yksinomaan sivusuojaukseen käytettävien esineiden, muiden kuin varvaslevyjen, nimellisseinämän paksuuden on oltava vähintään
  1,5 mm. Varvaslautojen seinämän nimellispaksuuden on oltava vähintään 1,0 mm. Pienempää paksuutta voidaan käyttää, jos
  käytettävyys ja kantavuus varmistetaan esimerkiksi käyttämällä jäykisteitä, jäykistämistä tai muotoilua
  poikkileikkauksesta.
  4.2.1.5 Alustayksiköt
  Laturiyksiköiden ja niiden välittömien tukien nimellispaksuuden on oltava vähintään 2,0 mm. Pienempi paksuus
  voidaan käyttää, jos huollettavuus ja kantavuus varmistetaan esimerkiksi jäykistysosien avulla,
  poikkileikkauksen jäykistäminen tai muotoilu.

4.2.1.6 Komponenttien suojapinnoite
Komponentit on suojattava standardin prEN 12811-2 mukaisesti.
4.2.2 Alumiiniseokset
4.2.2.1 Löysät putket
Irralliset putket, joihin on mahdollista kiinnittää prEN 74-1 mukaisia liittimiä (eli 48,3 mm nimellisulkopuolella
halkaisija), on oltava vähintään 0,2 %:n nimellisjännitys 195 N/mm² ja pienin nimellinen seinämänpaksuus
4,0 mm.
4.2.2.2 Putket telinejärjestelmien esivalmistetuille komponenteille
Putkille, jotka on sisällytetty esivalmistettuihin komponentteihin telinejärjestelmissä standardin EN 12810-1 mukaisesti
ulkohalkaisija 48,3 mm, sovelletaan standardin EN 12810-1 vaatimuksia.
4.2.2.3 Sivusuojat
Ainoastaan sivusuojaukseen käytettävien esineiden seinämän paksuuden on oltava vähintään 2,0 mm. Pienempi paksuus
voidaan käyttää, jos käytettävyys ja kantavuus varmistetaan esimerkiksi jäykistysosien avulla,
jäykistäminen tai poikkileikkauksen muotoilu.
4.2.2.4 Alustayksiköt
Laturiyksiköiden ja niiden välittömien tukien nimellispaksuuden on oltava vähintään 2,5 mm. Pienempi paksuus
voidaan käyttää, jos käytettävyys ja kantavuus varmistetaan esimerkiksi jäykistysosien avulla,
jäykistäminen tai poikkileikkauksen muotoilu.
4.2.3 Puu ja puupohjaiset materiaalit
Puu on jännityslajiteltu standardin EN 338 mukaisesti.
Jos käytetään suojapinnoitetta, se ei saa estää materiaalissa olevien vikojen havaitsemista.
Lavayksiköiden vanerissa on oltava vähintään viisi kerrosta ja vähintään 9 mm paksu.
Käyttövalmiin kootut vaneritasoyksiköt pystyvät pitämään pyöreän 25 mm:n terästangon
halkaisija ja pituus 300 mm putoavat päittäin 1 m korkeudelta.
Vanerin tulee olla ilmasto-olosuhteisiin nähden hyvä kestävyys.

5 Yleiset vaatimukset

5.1 Yleistä
Jokainen sisäänpääsy- ja työskentelyalue on järjestettävä siten, että se tarjoaa kätevän työpaikan ja:

• suojaa ihmisiä putoamisvaaralta;
• tarjota materiaalien ja laitteiden turvallinen varastointi;
• suojaa alla olevia putoavilta esineiltä.
  Ergonomiaan tulee kiinnittää huomiota.
  Alueen on oltava täysin katettu ja varustettava asianmukaisella sivusuojalla (katso 5.5), kun se on käyttövalmis.
  Erillisten osien välisten liitäntöjen tulee olla tehokkaita ja helposti valvottavia. Niiden tulee olla helppoja koota ja
  suojattu vahingossa tapahtuvaa irtikytkentää vastaan.

5.2 Leveysluokat
Leveys w on työalueen koko leveys mukaan lukien 30 mm jalkalistaa, katso kuva 2. Seitsemän leveyttä
luokat on esitetty taulukossa 1.
HUOMAA 1 Joissakin maissa erityyppisille työtehtäville on asetettu vähimmäisleveydet.
Standardien välisen vapaan etäisyyden c on oltava vähintään 600 mm; portaikkojen vapaa leveys ei saa olla pienempi
yli 500 mm.
Jokaisella työalueella, mukaan lukien kulmat, on oltava määritetty leveys koko pituudeltaan. Tämä vaatimus tekee
ei sovellu standardiparin välittömään läheisyyteen, jossa on oltava täysin esteetön alue, jossa on
minimileveys, b ja p kuvassa 2 annettujen mittojen mukaisesti.
HUOMAUTUS 2 Kun laitteita tai materiaaleja sijoitetaan työalueelle, on harkittava tilan säilyttämistä
työtä ja pääsyä varten.

5.4 Työalueet

a) Laturiyksiköt on voitava varmistaa vaarallista siirtymistä vastaan, esim. tahattomalta irtoamiselta tai tuulen voimien kohoamiselta.

b) Lavayksiköissä tulee olla liukastumista estävä pinta.
HUOM. Puupinta täyttää normaalisti liukastumisenestovaatimukset. Kompastumisriski mistä tahansa käytetystä menetelmästä
suojata tasoyksikköä tai päällekkäisyyksiä vastaan.
c) Lavayksiköiden välisten rakojen on oltava mahdollisimman pieniä, mutta enintään 25 mm.
d) Työskentelyalueiden on oltava mahdollisimman tasaisia. Jos kaltevuus ylittää 1:5, kiinnitä tukevasti koko leveydellä
jalansijat on järjestettävä. Paitsi, että tarvittaessa voi olla rakoja, joiden leveys on enintään 100
mm jalkojen keskellä kottikärryjen käytön helpottamiseksi.
5.5 Sivusuojat
5.5.1 Yleistä
Työ- ja pääsyalueet on suojattava sivusuojain, joka koostuu vähintään pääkaiteesta,
välissä oleva sivusuoja ja jalkalista. Katso kuva 3. Jalkapäätä voidaan jättää käyttämättä portaissa.
Sivusuojat on varmistettava tahatonta poistamista vastaan.
Rakennesuunnitteluvaatimukset, katso kohta 6.
HUOMAUTUS 1 Sivusuojaa ei tule muodostaa yksinverhouksella.
HUOMAUTUS 2 Erikoistapauksissa, esim. käytettäessä työtelineitä pystymuottiin, saattaa olla tarpeen käyttää vinoa sivusuojaa,
joka ei kuulu tämän standardin soveltamisalaan.

5.7.4 Liitokset standardien välillä onteloprofiileilla
Limityspituuden standardien välisissä liitoksissa on oltava vähintään 150 mm. Se voidaan vähentää vähintään 100:aan
mm, jos lukituslaite on varustettu.
5.8 Pääsy tasojen välillä
5.8.1 Yleistä
Turvalliset ja ergonomiset pääsytavat on järjestettävä.
Telinejärjestelmässä on oltava pääsy eri tasojen välillä. Tämä tulee tehdä kaltevilla tikkailla
tai portaat. Sen on oltava lavan sisällä, työtelineen levennyksen sisällä yhdessä lahdessa tai tornissa
välittömästi vieressä.
Standardien EN 131-1 ja EN 131-2 mukaisten tikkaiden voidaan olettaa täyttävän tässä vaatimukset.
standardi.
Portaat ja tikkaat on suojattava tahatonta löystymistä vastaan ja niissä on oltava liukastumista estävä pinta.
HUOMAA 1 Kun tehdään laajaa työtä, on oltava portaikkoja sisäänpääsyä varten.
HUOMAA 2 Korkeammissa telineissä tulee harkita matkustajanostimen käyttöä.
5.8.2 Portaat
Tässä eurooppalaisessa standardissa määritellään kaksi portaikkoluokkaa portaikkojen erilaisten vaatimusten täyttämiseksi
mitat. Portaiden mittojen on oltava kuvan 4 mukaiset ja seuraavat:
Nousun u ja nousun arvojen yhdistelmän g on oltava lausekkeen (1) mukainen:
540 ≤ 2u + g ≤ 660 mm (1)

6 Rakennesuunnittelun vaatimukset

6.1 Perusvaatimukset
6.1.1 Yleistä
Jokainen työteline on suunniteltava, rakennettava ja huollettava siten, että se ei sortu tai liiku
vahingossa ja jotta sitä voidaan käyttää turvallisesti. Tämä pätee kaikissa vaiheissa, mukaan lukien pystytys, muutos ja siihen asti
täysin purettu.
Telineen osat on suunniteltava siten, että niitä voidaan turvallisesti kuljettaa, pystyttää, käyttää, huoltaa,
purettu ja varastoitu.

6.1.2 Ulkoinen tuki
Työtelineessä tulee olla tuki tai perusta, joka kestää suunniteltua kuormitusta ja rajoittaa liikettä.
Telinerakenteen sivuttaiskestävyys kokonaisuudessaan ja paikallisesti on tarkistettava, kun se altistetaan erilaisille
suunnitteluvoimia, esimerkiksi tuulesta.
HUOMAA 1 Viereiseen rakennukseen tai rakenteeseen voidaan varmistaa sivuttaisvakaus. Vaihtoehtoisesti muita menetelmiä,
voidaan käyttää esimerkiksi köysiä, kenttiä tai ankkureita.
HUOMAUTUS 2 Yksittäiset siteet voi olla tarpeen poistaa väliaikaisesti pysyvän rakenteen töiden suorittamiseksi. sisään
tällaisessa tapauksessa sidosten poistaminen tulee ottaa huomioon suunnittelussa ja laadittavassa määrittelyssä
siteiden poistamisen ja vaihtamisen järjestys.
6.1.3 Kuormaluokat
Erilaisten työolosuhteiden huomioon ottamiseksi tässä eurooppalaisessa standardissa määritellään kuusi kuormitusluokkaa ja seitsemän leveysluokkaa
työalueista. Palvelukuormitukset on esitetty taulukossa 3.
Työalueiden kuormitusluokan tulee vastata työn luonnetta.
HUOM. Poikkeustapauksissa, joissa on epäkäytännöllistä ottaa käyttöön jokin kuormitusluokista tai toiminta on raskaampaa, erilainen
parametrit voidaan hyväksyä ja määritellä sen jälkeen, kun on analysoitu käyttötelineen käyttötarkoitus. Harkinta
olisi annettava varsinaisille tehtäville. Joitakin esimerkkejä harkittavista kohteista ovat:
a) kaikkien työskentelyalueella olevien laitteiden ja materiaalien paino,
b) Dynaamiset vaikutukset materiaalista, joka on sijoitettu työalueelle voimalaitoksen ja
c) Kuorma käsikäyttöisistä laitteista, kuten kottikärryistä.
Materiaalien varastointi kuormitusluokan 1 työtelineillä ei kuulu taulukon 3 mukaisten käyttökuormien piiriin.

6.2.2.2 Tasaisesti jakautunut käyttökuorma
Jokaisen työalueen on kestettävä taulukossa 3 määritelty tasaisesti jakautunut kuorma q1.
6.2.2.3 Keskitetty kuorma
Jokaisen laituriyksikön on kyettävä tukemaan taulukossa 3 määriteltyä kuormaa F1, joka on jakautunut tasaisesti
pinta-ala 500 mm x 500 mm ja, mutta ei samanaikaisesti, taulukossa 3 määritelty kuorma F2 tasaisesti jakautuneena
pinta-ala 200 mm x 200 mm.
Kuormaradan on kyettävä siirtämään kuormien aiheuttamat voimat standardien mukaisiksi. Jokaisen asema
kuorma on valittava siten, että se antaa epäedullisimman vaikutuksen.
Kun lavayksikkö on alle 500 mm leveä, tämän yksikön kuormaa F1 voidaan vähentää taulukon 3 mukaisesti
suhteessa sen leveyteen, paitsi että kuormitusta ei missään tapauksessa saa vähentää alle 1,5 kN:iin.
6.2.2.4 Osittainen aluekuorma
Kukin kuormaluokkien 4, 5 ja 6 lavan on kyettävä tukemaan tasaisesti jakautunutta aluekuormitusta, q2,
joka on kuormitus suurempi kuin tasaisesti jakautunut käyttökuorma. Osittainen pinta-ala saadaan kertomalla
lahden pinta-ala, A, osapinta-alakertoimella ap. q2:n ja ap:n arvot on annettu taulukossa 3. Pinta-ala A lasketaan
kunkin alustan pituudesta l ja leveydestä w, katso kuva 5.
Kuormaradan on kyettävä siirtämään kuormien aiheuttamat voimat standardien mukaisiksi.
Kun molempiin suuntiin on enemmän kuin kaksi standardia, kuten lintuhäkissä, osapinta-ala kuormittaa neljä
vierekkäiset paikat on otettava huomioon vastaavan tukistandardin tarkistamiseksi, katso kuva 5d).
Osaalueen mitat ja sijainti on valittava siten, että vaikutus on mahdollisimman epäedullinen. Jotkut
esimerkit on esitetty kuvassa 5.

6.2.2.5 Työalueen ulokeosat
Kaikkien työskentelyalueen ulokeosien on kestettävä pääalueelle määritetty käyttökuorma
työalue (katso 6.2.2.2, 6.2.2.3 ja 6.2.2.4).
Jos ulokeosien ja päätyöalueen tasot eroavat 250 mm tai enemmän, ne voivat
olla eri kuormitusluokissa taulukon 3 mukaan.
6.2.2.6 Lintuhäkkitelineet
Lintuhäkkitelineen tukiosiin kohdistuva kuormitus lasketaan olettaen, että
Taulukon 3 mukainen jakautunut kuorma q1 vaikuttaa enintään 6,0 m2:n alueelle
yhdessä kuorman 0,75 kN/m2 kanssa
jäljellä olevan alueen yli.
6.2.3 Vaakasuuntainen työkuormitusvara
Tuulen puuttuessa työtelineen on kestettävä kuvitteellinen vaakasuora työkuorma,
edustaa toimintaa käytön aikana, joka toimii kaikilla tasoilla, joilla työalue on kuormitettu.
Kullakin tarkasteluvälillä laskennallisen vaakakuorman on oltava vähintään 2,5 % tasaisesti
taulukossa 3 määritetty jaettu kuormitus, q1, kyseisellä välissä, tai 0,3 kN sen mukaan, kumpi on suurempi. Kuorma oletetaan
toimimaan työalueen tasolla, ja se on asetettava erikseen yhdensuuntaisesti ja kohtisuoraan poukamaan nähden.
6.2.4 Kulkureitit
Lukuun ottamatta luokan 1 työtelineitä vaakasuuntaisten kulkuteiden on kestettävä vähintään luokan 2
palvelun kuormitus, määritelty taulukossa 3.
Kun kulkureitin osaa on tarkoitus käyttää työskentelyyn, sen on kestettävä asiaankuuluva käyttökuorma
taulukossa 3. Normaalisti tasanteen, joka on samalla tasolla kuin työalue, mutta sen ulkopuolella, ei tarvitse olla
pystyy tukemaan samaa kuormaa.
Portaikoissa, jotka on rakennettu työtelineille pääsyä varten, jokainen askelma ja taso on suunniteltava tukemaan enemmän
epäsuotuisa:
joko
a) yksittäinen 1,5 kN:n kuorma epäedullisimmassa asennossa, jonka oletetaan jakautuvan tasaisesti
200 mm x 200 mm tai yli todellisen leveyden, jos se on alle 200 mm,
tai
b) tasaisesti jakautuva kuorma 1,0 kN/m2.
Portaikkojen rakenteen on kestettävä tasaisesti jakautunut 1,0 kN/m2 kuormitus
kaikilla poluilla
ja laskut 10 metrin korkeudella.
6.2.5 Sivusuojan kuormat
6.2.5.1 Alaskuormaus
Kaikkien pääkaiteiden ja välikaiteen tukitavasta riippumatta on kyettävä kestämään
pistekuorma 1,25 kN. Tämä koskee myös kaikkia muita sivusuojakomponentteja, jotka korvaavat pääosan
suojakaiteet ja välikaiteet, kuten aitarakenne, jossa on yli 50 mm leveitä rakoja.
Tätä kuormaa pidetään sattumanvaraisena kuormituksena ja se on kohdistettava epäsuotuisimpaan kohtaan a
alaspäin ± 10o sektorin sisällä pystysuorasta.

6.2.5.2 Vaakakuormaus
Kaikki sivusuojan osat jalkalistaa lukuun ottamatta on suunniteltava kestämään 0,3 kN:n vaakasuora pistekuormitus
joka tapauksessa epäedullisimmassa asennossa. Tämä kuorma voidaan jakaa enintään 300 mm x alueelle
300 mm esimerkiksi aitarakenteen ristikkoon kiinnitettynä. Varvaslaudoissa vaakasuora pistekuorma on 0,15
kN.
6.2.5.3 Kuormaus ylöspäin
Kaikkien sivusuojaosien kiinnityksen tarkistamiseksi jalkalistaa lukuun ottamatta on kohdistettava 0,3 kN:n pistekuorma
pystysuoraan ylöspäin pahimmassa asennossa.
6.2.6 Lumi- ja jääkuormat
Kansalliset määräykset voivat edellyttää lumi- ja jääkuormitusta työtelineen päälle.
6.2.7 Tuulikuormat
6.2.7.1 Yleistä
Tuulikuormat lasketaan olettaen, että työskentelyn vertailualueella on nopeuspaine
rakennusteline, joka on yleensä tuulen suunnassa projisoitu alue. Tuloksena oleva tuulen voima, F, kN, saadaan
yhtälöstä (2):
= ∑i F cs x (cf,ix Ai x qi) (2)
jossa
F on tuloksena saatu tuulen voima;
cf, i on telinekomponentin I aerodynaaminen voimakerroin (katso 6.2.7.2);
Ai on telinekomponentin i vertailualue;
qi on telinekomponenttiin I vaikuttava nopeuspaine;
cs on paikkakerroin (katso 6.2.7.3).
Suojavaikutuksia ei oteta huomioon.
Seuraavat alakohdat 6.2.7.2 ja 6.2.7.3 koskevat vain päällystämättömiä työtelineitä. Verhojen tuulikuormitukseen
työtelineet katso liite A.
6.2.7.2 Aerodynaaminen voimakerroin, ks
Aerodynaamiset voimakertoimet, vrt. soveltuvat joillekin ENV 1991- annetuille telinekomponenttien poikkileikkauksille
2-4 tulee käyttää laskettaessa tuulen voimaa työtelineen päällä.
Muiden poikkileikkausten aerodynaamiset voimakertoimet voidaan ottaa kansallisista standardeista tai
voidaan määrittää tuulitunnelitesteillä.
Aerodynaamisen voimakertoimen arvoksi katsotaan 1,3 kaikille projisoiduille alueille, mukaan lukien laiturit,
jalkalaudat ja kohdassa 6.2.7.4.1 tai 6.2.7.4.2 määritelty nimellisala.
6.2.7.3 Aluekerroin, cs
6.2.7.3.1
Kohdekerroin cs ottaa huomioon työtelineen sijainnin suhteessa rakennukseen, esim.
julkisivun edessä. Kohtien 6.2.7.3.2 ja 6.2.7.3.3 mukainen paikkakerroin cs koskee julkisivua, jossa on aukot,
jotka jakautuvat säännöllisesti sen alueelle.

6.2.7.3.2
Julkisivua kohti normaaleille tuulen voimille cs⊥ on otettava kuvasta 6. Se riippuu lujuussuhteesta,
ϕB, joka saadaan yhtälöstä (3):
ϕ B=AB,n/AB,g
jossa
AB n on julkisivun nettoala (aukot vähennettynä);
AB, g on julkisivun bruttoala.

6.2.7.3.3
Julkisivun suuntaisille tuulen voimille cs:n arvoksi on otettava 1,0.
6.2.7.4 Nopeuspaine
6.2.7.4.1 Suurin tuulen kuormitus
Alueen enimmäistuulikuormituksessa on otettava huomioon kohteen tyyppi ja sijainti.
Kun eurooppalainen tuulikuormitusstandardi on saatavilla, sitä on käytettävä. Kunnes ne ovat saatavilla, tiedot on otettava kansallisista standardeista. Tilastollinen tekijä, joka ottaa huomioon ajanjakson pystytyksestä työtelineen purkamiseen, voidaan ottaa huomioon. Tämän kertoimen on oltava vähintään 0,7, ja sitä sovelletaan
tuulen nopeuden paine 50 vuoden paluujaksolle.
HUOMAA Esivalmistetuista komponenteista valmistettujen julkisivutelineiden rakennesuunnittelua varten mitoitusnopeuspaineet on annettu standardissa EN 12810-1. Näitä paineita ei yleensä ylitetä suurimmassa osassa Eurooppaa. Todelliset tuuliolosuhteet kannattaa tarkistaa.
Työalueella olevien laitteiden tai materiaalien huomioon ottamiseksi nimellinen vertailualue on oletettava sen tasolla sen koko pituudelta. Tämän alueen tulee olla 200 mm korkea työskentelyalueen tasosta mitattuna ja sisältää jalkalaudan korkeuden. Tuulen paineesta tälle alueelle aiheutuvien kuormien oletetaan vaikuttavan työalueen tasolla

6.2.7.4.2 Toimiva tuulikuorma
Tasaisesti jakautunut nopeuspaine 0,2 kN/m2
otetaan huomioon. Ottaakseen huomioon
laitteet tai materiaalit työskentelyalueella, nimellinen vertailualue, joka on määritelty kohdassa 6.2.7.4.1, mutta 400 mm
korkea, käytetään laskettaessa työtuulikuormia.
6.2.8 Dynaaminen lataus
Seuraavia kuvioita voidaan pitää vastaavina staattisina kuormituksina, jotka edustavat dynaamisen aiheuttamaa ylikuormitusta
vaikuttaa käyttöolosuhteisiin.
a) Yksittäisen esineen kuorman dynaaminen vaikutus, paitsi ihmiset, jotka liikkuvat pystysuunnassa koneen avulla
edustaa 20 % lisäystä tuotteen painossa.
b) Yksittäisen vaakasuunnassa liikkuvan esineen kuorman dynaaminen vaikutus, paitsi ihmiset, on esitettävä
vastaavalla staattisella voimalla, joka on 10 % esineen painosta, vaikuttaen missä tahansa käytännössä mahdollisessa vaakatasossa
ohjeita.
HUOM. Dynaamiseen kuormitukseen, joka johtuu ihmisten putoamisesta korkealta julkisivutelineiden tasoille, jotka on valmistettu
esivalmistetut komponentit katso EN 12810-1.
6.2.9 Kuormayhdistelmät
6.2.9.1 Yleistä
Jokaisen toimivan telinerakenteen on kyettävä kestämään pahimmat kuormitusyhdistelmät, joihin se todennäköisesti kohdistuu
olla alistettu. Olosuhteet paikan päällä tulee määrittää ja kuormitusyhdistelmät määritellä niiden mukaisesti.
Julkisivutelineille kuormitusyhdistelmät on esitetty kohdassa 6.2.9.2. Nämä kuormitusyhdistelmät voivat myös olla sopivia
erityyppiset työtelineet kuin julkisivutelineet.
6.2.9.2 Julkisivutelineet
Yhdistelmiä a) ja b) tulee käyttää julkisivutelineiden rakennesuunnittelussa, ellei ole luotettavaa tietoa
telineen käyttötapa on saatavilla.
Kussakin yksittäistapauksessa otetaan huomioon huoltotila ja käytöstäpoistotila.
a) Palvelun kunto
1) Telineen omapaino, katso kohta 6.2.1.
2) Tasaisesti jakautunut käyttökuorma, joka vastaa taulukossa 3 määritellyn työtelineen luokkaa,
sarake 2, joka vaikuttaa epäedullisimman kansitason työalueelle.
3) 50% kohdassa a)2) määritellystä kuormasta on otettava vaikuttavaksi työalueelle seuraavalla tasolla tai yläpuolella.
alle, jos toimivassa telineessä on useampi kuin yksi kansitaso.
4) Kohdassa 6.2.7.4.2 määritelty käyttötuulikuorma tai kohdassa 6.2.3 määritelty vaakasuuntainen työkuorma.
b) Ei käytössä
1) Telineen omapaino, katso kohta 6.2.1.
2) Prosenttiosuus tasaisesti jakautuneesta kuormituksesta, joka on määritelty taulukon 3 sarakkeessa 2, vaikuttaa eniten
epäsuotuisa katettu taso. Arvo riippuu luokasta:
luokka 1: 0 %; (ei huoltokuormitusta työalueella);
luokat 2 ja 3: 25%; (edustaa joitain varastoituja materiaaleja työalueella);
luokat 4, 5 ja 6: 50%; (edustaa joitain työalueella varastoituja materiaaleja)

3) Kohdassa 6.2.7.4.1 määritelty enimmäistuulikuorma.
Tapauksissa a) 2) ja b) 2) kuorma on otettava nollaksi, jos sen huomioon ottaminen johtaa suotuisampiin tuloksiin; varten
esimerkiksi kaatumisen tapauksessa.
6.3 Taipumat
6.3.1 Lavayksiköiden elastinen taipuma
Kun siihen kohdistuu taulukon 3 sarakkeissa 3 ja 4 määritellyt keskittyneet kuormitukset, minkä tahansa kimmoisan taipuma
tasoyksikkö ei saa ylittää 1/100 sen jännevälistä.
Lisäksi käytettäessä sopivaa keskitettyä kuormaa, suurin taipumaero
vierekkäisten kuormattujen ja kuormittamattomien lavayksiköiden leveys ei saa ylittää 25 mm.
6.3.2 Sivusuojan elastinen taipuma
Kullakin pää- tai välikaiteella ja jalkalaudalla, riippumatta sen jännevälistä, ei saa olla joustavaa taipumaa
suurempi kuin 35 mm, kun siihen kohdistuu 6.2.5.2 kohdassa määritelty vaakasuora kuormitus.
Tämä mitataan tukien suhteen kohdista, joihin komponentti on kiinnitetty.
6.3.3 Aitarakenteiden taipuma
Kohdassa 6.2.5.2 määritellylle vaakakuormitukselle altistettuna aitarakenteen ristikko ei saa taipua enempää kuin
100 mm sen tukien suhteen.
Kun aitarakenne yhdistetään suojakaiteeseen, tulee suojakaiteen vaatimukset täyttyä
erikseen.

7 Tuoteopas

Esivalmistetuille komponenteille ja järjestelmille on annettava käsikirja tuotteen käytön mahdollistamiseksi
turvallisesti. Esivalmistetuista osista valmistetut julkisivutelineet, katso EN 12810-1.

8 Käyttöohje

Jokaiselle esivalmistetulle telinejärjestelmätyypille asianmukainen käyttöohje on oltava saatavilla paikan päällä, ja
sisältää ainakin seuraavat:
a) menettely työtelineen pystyttämisen ja purkamisen aikana, jossa kuvataan oikea työjärjestys
askeleita. Tämä ohjemenettely sisältää piirustuksia ja tekstiä;
b) järjestelmä ja sen tiedot;
HUOMAA Nämä vaatimukset voivat täyttyä vakiotiedoista, erityisesti laadituista tiedoista tai näiden kahden yhdistelmästä.
c) työtelineen perustukselle ja rakennuksen rakenteelle kohdistamat kuormat;
d) tiedot työtelineiden luokasta, kuormitettavien työtilojen lukumäärästä ja
sallittu korkeus erilaisiin olosuhteisiin;
e) yksityiskohtaiset tiedot osien kiinnittämisestä ja purkamisesta;
f) tiedot työtelineiden sitomisesta.
g) muut rajoitukset.
Esivalmistetuista komponenteista valmistettujen julkisivutelineiden ohjekirjaa koskevat vaatimukset, katso
standardin EN 12810-1:2003 lauseke 9.

9 Työskentele paikan päällä

9.1 Perusoletus
Suunnittelussa oletetaan, että pystytys, käyttö, muuttaminen ja purkaminen tapahtuu valmistelun mukaisesti
suunnitelma (piirustukset, spesifikaatiot ja muut ohjeet) ja että telinerakenteen huolto mukaan lukien sen
sidonta ja perustukset toimitetaan, ja niiden on oltava suunnittelun vaatimusten mukaisessa kunnossa. (Katso 1.3
ENV 1991-1:1994 saadaksesi lisätietoja).
9.2 Toimet paikan päällä
Perustusten kyky kestää suunnittelussa laskettua kuormitusta on tarkastettava. Missä sivutuki on
rakenteen tarjoama palveli sekä kyseisen rakenteen rakenteellista riittävyyttä että sen kiinnitystä
kiinnityspisteet on tarkastettava.
HUOM. Tarkastuksen tulee suorittaa henkilö, jolla on siihen pätevyys ja joka on normaalisti jompikumpi
vastuussa suunnittelusta tai asennuksesta.

10 Rakennesuunnittelu

10.1 Suunnittelun perusperiaatteet
10.1.1 Johdanto
Työtelineet on suunniteltava siten, että ne ovat vakaita ja huollettavia. Tämä sisältää kantokyvyn ja
asennon vakaus sivuttain liukumista, nousua ja kaatumista vastaan. Ellei tässä kohdassa toisin mainita,
Rakennesuunnittelun eurooppalaisia standardeja sovelletaan.
Rajatilamenetelmään liittyvät käsitteet.
Kokonais- tai yksityiskohtainen testaus voidaan suorittaa laskentaa täydentämään. Testaus on suoritettava sen mukaisesti
standardin EN 12811-3 kanssa.
10.1.2 Komponenttien rakennesuunnittelu
10.1.2.1 Teräs
Rakennesuunnitelman tulee olla standardin ENV 1993-1-1 mukainen.
10.1.2.2 Alumiini
Rakennesuunnitelman tulee olla standardin ENV 1999-1-1 mukainen.
10.1.2.3 Puutavara
Rakennesuunnitelman tulee olla standardin ENV 1995-1-1 mukainen.
10.1.2.4 Muut materiaalit
Rakennesuunnittelun tulee olla asianmukaisten eurooppalaisten standardien mukainen. Jos niitä ei ole, ne voivat olla sisällä
ISO-standardien mukaisesti.
10.1.3 Rajatilat
Rajatilat luokitellaan:

• äärirajatilat;

• käyttörajatilat.
  Ilmoita murtorajassa vaikutusten vaikutuksen mitoitusarvo, eli sisäisen voiman tai
  momentti Ed ei saa ylittää vastaavan resistanssin Rd mitoitusarvoa
  lauseke (4)
  Ed ≤ Rd (4)
  Toimien vaikutuksen suunnitteluarvo Ed lasketaan kohdassa määriteltyjen toimintojen ominaisarvoista
  6.2 kertomalla kukin vastaavalla osavarmuuskertoimella γF.
  Resistanssien mitoitusarvo Rd on laskettu kohdassa 10.2.4 määritellyistä ominaisvastusarvoista
  jakamalla osittaisvarmuuskertoimella, γM.
  Käyttörajatilassa käytettävyyskriteerissä määritelty toimenpiteiden vaikutuksen suunnitteluarvo ei saa olla
  ylittää vastaavan käyttökelpoisuuskriteerin raja-arvon, Cd, katso lauseke (5). Tämä pätee,
  esimerkiksi poikkeamiin.
  Ed ≤ Cd (5)
  10.2 Rakenneanalyysi
  10.2.1 Mallin valinta
  Käytettyjen mallien on oltava riittävän tarkkoja, jotta voidaan ennustaa rakenteellisen käyttäytymisen taso ottaen huomioon
  epätäydellisyydet antoivat 10.2.2.
  Erillisiä tasojärjestelmiä tarkastamalla suoritettavassa analyysissä on otettava huomioon vuorovaikutus.
  Siteiden ja julkisivun välinen yhteys on mallinnettava siten, että siteet voivat vapaasti pyöriä akselien ympäri
  julkisivun tasoa, eikä sen saa olettaa siirtävän pystysuuntaisia voimia.
  10.2.2 Virheet
  10.2.2.1 Yleistä
  Käytännön puutteiden vaikutukset, mukaan lukien jäännösjännitykset ja geometriset epätäydellisyydet, kuten ulos
  pystysuorat, suorat ja väistämättömät pienet epäkeskisyydet on otettava huomioon sopivalla vastineella
  geometrisia epätäydellisyyksiä.
  Levitysmenetelmän on oltava asianomaisen suunnittelun eritelmien mukainen
  standardeja, esimerkiksi teräkselle ENV 1993-1-1 ja alumiinille ENV 1999-1-1. Näistä poikkeamalla
  eritelmien mukaisesti yleisen kehysanalyysin epätäydellisyyksiä koskevien oletusten on oltava kohdan 10.2.2.2 mukaisia.
  10.2.2.2 Pystysuuntaisten osien väliset kallistukset
  Rungon epätäydellisyydet, jotka johtuvat kulmapoikkeamista pystysuorien osien liitoksissa, on otettava huomioon.
  Putkimaisen standardin liitokselle kaltevuuskulma Ψ joko yhdistetyn putkimaisen komponentin parin välillä
  johonkin komponenttiin pysyvästi kiinnitetyllä tapilla (katso kuva 7) tai pohjanoskin ja putkimaisen väliin
  komponentti (katso kuva 8), voidaan laskea yhtälöstä (6):
  tanΨ= (Di−d0)/I0
  (6)
  tan Ψ ei saa olla pienempi kuin 0,01

jossa Di on putkimaisen standardin nimellinen sisähalkaisija; d0 on tapin tai pohjanoskin nimellinen ulkohalkaisija; l0 on nimellinen limityspituus. Ψ katso kuva 7 ja kuva 8 vastaavasti.

Kun on olemassa useita n standardeja, joissa tällaiset liitokset ovat vierekkäin ja kun suunnitellut esipoikkeutukset jätetään pois, Ψ:n alennettu arvo, jota edustaa ψn, voidaan laskea yhtälöstä (7):

Tämä koskee työtelineitä, joissa liitoslaitteiden pituutta ei ole ennalta määrätty, esim.
esimerkiksi putkille ja liitintelineille.
Esivalmistetuista osista tehdyn julkisivutelineen tan ψ arvo suljetulle rungolle
tasoksi voidaan ottaa 0,01, jos pystysuoran limityksen pituus on vähintään 150 mm; ja 0,015, jos limityksen pituus on
vähemmän, katso 5.7.4.
Myös kohdan 10.2.3.1 vaatimukset ovat voimassa

10.2.3 Jäykkyysoletukset
1.1.1.1 Putkimaisten osien väliset liitokset
Putkimaisten osien välisten liitosten voidaan olettaa olevan jäykkiä liitoksia, jos tappi on kiinteästi kiinnitetty
yksi standardi ja jos:

• tapin limityspituus on vähintään 150 mm tai lukituslaitteen tapauksessa vähintään 100 mm; ja
• putken nimellissisähalkaisijan ja tapin nimellisulkohalkaisijan välinen välys ei ole
  suurempi kuin 4 mm.
  Tämä oletus koskee vain putkimaisia osia, joiden ulkohalkaisija on enintään 60 mm.
  Jos kumpikaan näistä vaatimuksista ei täyty, esimerkiksi jos käytetään standardin EN 74 mukaisia tappeja, liitokset on
  mallinnetaan ihanteellisiksi saranoiksi. Tässä tapauksessa kehysten epätäydellisyydet eli linkitettyjen standardien välinen kulma (katso
  10.2.2.2) voidaan jättää pois. Vaihtoehtoisesti voidaan suorittaa tapin ja standardin yksityiskohtainen tarkastus (katso 10.3.3.
  3).
  10.2.3.2 Pohjaliittimet
  Teräksestä valmistettujen ja puolisuunnikkaan tai pyöreän muotoisten valssattujen kierteiden pohjanoskien jäykkyyden tulee, jos niitä ei ole
  Kaikki muut tiedot määritetään liitteessä B olevan kaavan mukaisesti.
  Kiinteillä päätylevyillä varustettujen alustanoskien tukikohta voidaan mallintaa bilineaarisella jousella
  kuvassa 9 esitetyllä momentin kiertokäyrällä.
  Lopullisen taivutusvastuksen Mu arvon on oltava seuraavan yhtälön (8) mukainen:

a) liitännät, jotka kuuluvat rakenneteknisten määräysten soveltamisalaan: katso asiaa koskevat suunnittelustandardit;
b) esivalmistetuista komponenteista valmistetut puolijäykät liitoslaitteet julkisivutelineille: katso EN 12810-2 ja EN
12811-3;
c) prEN 74-1:n mukaiset kytkimet: Katso liite C;
HUOM. Taulukon C.1 arvot sallivat myös EN 74:1988:n mukaisten luokan B kytkimien käytön.
d) muut liitäntälaitteet, jotka eivät ole standardin mukaisia: testit on suoritettava.
Katso esim. EN 12810-2.
10.2.4.3 Pohjaliittimet
Teräksisten, puolisuunnikkaan tai pyöreän muotoisten valssattujen pohjanoskien vastusten ominaisarvot
kierteet lasketaan liitteen B mukaisesti.
Säädettävän kaulusmutterin ja akselin välisen liitoksen on oltava asiaankuuluvien määräysten mukainen
lanka standardi. Muussa tapauksessa sen kantokyky on tarkistettava testaamalla.
Nostin kantokyvyn tarkastus tulee suorittaa osana kokonaisuuden laskemista
toimiva rakennusteline.
10.3 Vahvistus
10.3.1 Yleistä
Sisäisten voimien ja momenttien määrittämiseen on käytettävä elastisia menetelmiä (poikkeus katso 10.2.3.2). varten
Esimerkiksi teräksen osalta katso ENV 1993-1-1:1992, kohta 5.2.1.3.
Taipumusten vaikutus sisäisiin voimiin ja momenteihin on otettava huomioon; tasapainosta
siirtynyt järjestelmä on laskettava käyttämällä toisen asteen analyysiä tai käyttämällä ensimmäisen asteen analyysiä
analyysi vahvistustekijöillä.
Taulukossa 3 määriteltyjen kuormien siirtoreitit pystysuoraan osaan on tarkastettava.
Esivalmistetuista komponenttijärjestelmistä valmistettuihin julkisivutelineisiin sovelletaan standardeja EN 12810-1 ja EN 12810-2.
10.3.2 Osittaiset turvatekijät
1.1.1.1 Toimenpiteiden osavarmuuskertoimet, γF
Ellei toisin mainita, osavarmuuskertoimet γF otetaan seuraavasti:
Lopullinen rajatila

• γF = 1,5 kaikille pysyville ja muuttuville kuormituksille
• γF = 1,0 tahattomille kuormille
  Käyttörajatila
• γF = 1,0
  10.3.2.2 Resistanssin γM osaturvatekijät
  Teräs- tai alumiiniosien kestävyyden mitoitusarvojen laskemiseen osaturvallisuus
  kerroin, γM katsotaan 1,1:ksi. Muiden materiaalien komponenttien osalta osavarmuuskerroin γM on otettava
  asiaankuuluvia standardeja.
  Käyttörajatilan osalta γM:ksi katsotaan 1,0

10.3.3 Lopullinen rajatila

10.3.3.1 Yleistä

Murtorajatilassa on varmistettava, että vaikutusten vaikutusten mitoitusarvot eivät ylitä vastaavien vastusten mitoitusarvoja. 10.3.3.2 Putkimaiset osat Sisäisten voimien yhdistämiseen voidaan käyttää vuorovaikutusyhtälöä (9), jos todellisen leikkausvoiman mitoitusarvo V ≤ 1/3 Vpl, d