Esipuhe
Tämän asiakirjan EN 13374:2004 on laatinut tekninen komitea CEN/TC 53 “Väliaikaiset työt
laitteet”, jonka sihteeristöä hoitaa DIN.
Tälle eurooppalaiselle standardille on annettava kansallisen standardin asema joko julkaisemalla identtinen standardi
tekstillä tai hyväksymisellä viimeistään joulukuussa 2004, ja ristiriitaiset kansalliset standardit on poistettava
viimeistään joulukuussa 2004.
Standardi on tarkoitettu kattamaan laitteet väliaikainen reunasuojaus sopii käytettäväksi kaikkialla Euroopassa.
Liite A on ohjeellinen. Liite B on informatiivinen.
CEN/CENELECin sisäisten määräysten mukaan seuraavien maiden kansallisten standardointiorganisaatioiden on otettava tämä eurooppalainen standardi käyttöön: Itävalta, Belgia, Tšekki, Kypros, Tanska, Viro, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Islanti, Irlanti, Italia, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Norja, Puola, Portugali, Slovakia, Ruotsi, Slovenia, Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja
Johdanto
Väliaikaisia reunasuojajärjestelmiä käytetään rakennustöissä ensisijaisesti estämään ihmisten ja esineiden putoaminen alemmalle tasolle. katot, reunat, portaatja muut alueet, joilla tarvitaan suojaa. Useissa Euroopan maissa väliaikainen reunasuojaus tai muu putoamissuoja laitteita tarvitaan, kun putoamiskorkeus on yli 2 m. Toisin kuin kaulanauhalla, työskentelyalueella on enemmän liikkuvuutta, kun reunasuoja on paikallaan. Väliaikainen reunasuojaus voi joissain tilanteissa toimia myös a kaide jotta ihmiset voivat pitää kiinni työskennellessään tai kävellessä lähellä reunaa. Vaikka tämä standardi sisältää myös vaatimuksia ihmisten suojelemiseksi putoavilta esineiltä, esimerkiksi varvaslaudoilla, saattaa olla tilanteita, joissa tämä ei ole riittävää ja lisätoimenpiteitä, jotka eivät kuulu tämän asiakirjan soveltamisalaan, on ryhdyttävä. Tässä standardissa määritellyt luokat on tarkoitettu vastaamaan erilaisiin käyttötarkoituksiin soveltuviin erilaisiin vaatimuksiin. On tärkeää, että rakenne, johon väliaikainen reunasuoja on kiinnitetty, kestää niitä voimia, joihin järjestelmä on suunniteltu.
1. Laajuus
Tämä eurooppalainen standardi määrittelee vaatimukset ja testausmenetelmät väliaikaisille reunasuojajärjestelmille, joita käytetään rakennusten ja muiden rakenteiden rakentamisen tai kunnossapidon aikana.
Tämä standardi koskee tasaisten ja kaltevien pintojen reunasuojausjärjestelmiä, ja siinä määritellään vaatimukset kolmelle väliaikaiselle reunasuojausluokalle.
Tämä standardi määrittelee vaatimukset energian imeytymiselle reunasuojajärjestelmille, joissa on pysäytystoiminto (esim. putoaminen tai liukuminen kaltevalta katolta).
Tämä standardi sisältää reunasuojajärjestelmät, joista osa on kiinnitetty rakenteeseen ja osa, jotka perustuvat painovoimaan ja kitkaan tasaisilla pinnoilla.
Tämä standardi ei aseta vaatimuksia reunasuojajärjestelmille, jotka on tarkoitettu:
Suojaus ajoneuvojen tai muiden liikkuvien laitteiden aiheuttamilta iskuilta,
Suojaus irtotavaraa, lunta jne. liukumasta alas,
Suuren yleisön suojaaminen putoamiselta.
Tämä standardi ei koske telineissä olevia sivusuojajärjestelmiä.
2. Normatiiviset viittaukset
Tämä eurooppalainen standardi sisältää päivätyllä tai päivämäärättömällä viittauksella muiden julkaisujen säännökset.
Nämä normatiiviset viittaukset on lainattu asianmukaisissa kohdissa tekstissä ja julkaisut on lueteltu jäljempänä. Päivättyjen viittausten osalta näiden julkaisujen myöhemmät muutokset tai tarkistukset koskevat tätä eurooppalaista standardia vain, jos ne on sisällytetty siihen muutoksen tai tarkistuksen kautta. Päiväämättömiin viittauksiin sovelletaan viittauksen viimeisintä painosta (mukaan lukien muutokset).
prEN 74-1, Kytkimet, tapit ja pohjalevyt käytettäväksi teko- ja rakennustelineet — Osa 1: Putkien liittimet — Vaatimukset ja testausmenetelmät.
EN 338, Rakenne puutavaraa – Voimatunnit.
EN 364:1992, Henkilökohtaiset suojavarusteet korkealta putoamista vastaan — Testausmenetelmät.
EN 596, Puurakenteet – Testausmenetelmät – Puurunkoisten seinien pehmeärunkoiskutesti.
EN 1263-1, Turvaverkot — Osa 1: Turvallisuusvaatimukset, testausmenetelmät.
EN 12811-1, Tilapäiset työlaitteet. Osa 1: Telineet. Suorituskykyvaatimukset ja yleinen suunnittelu.
EN 12811-2, Tilapäiset työvälineet. Osa 2: Tiedot materiaaleista.
EN 12811-3:2002, Tilapäistyölaitteet. Osa 3: Kuormitustestaus.
ENV 1990, Eurocode 1 — Rakennesuunnittelun perusteet.
ENV 1993-1-1, Eurocode 3 — Teräsrakenteiden suunnittelu — Osa 1-1: Yleiset säännöt ja säännöt rakennuksille.
ENV 1995-1-1, Eurocode 5 — Puurakenteiden suunnittelu — Osa 1-1: Yleiset säännöt ja säännöt rakennuksille.
ENV 1999-1-1, Eurocode 9 — Alumiinirakenteiden suunnittelu — Osa 1-1: Yleiset säännöt — Yleiset säännöt ja
rakennuksia koskevat säännöt.
3. Termit ja määritelmät
Tässä eurooppalaisessa standardissa sovelletaan seuraavia määritelmiä.
3.1 reunasuojausjärjestelmä
sarja komponentteja, jotka on tarkoitettu suojaamaan ihmisiä putoamiselta alemmalle tasolle ja pitämään materiaaleja, katso kuva 1
3.2 pääsuojakaide
kisko tai jatkuva elementti, joka muodostaa reunasuojajärjestelmän yläosan
3.3 välisuojakaide
suojakaide sijoitetaan pääkaiteen ja työpinnan väliin
3.4 välisuojaus
suojakaiteen ja suojakaiteen väliin muodostettu suojaeste (esim. aitarakenteena tai turvaverkkona).
työtaso, katso kuva 2.
3,5 jalkalista
pystytuki, joka on suunniteltu erityisesti estämään materiaaleja tai ihmisiä putoamasta tai liukumasta pinnalta
3.6 viesti
reunasuojajärjestelmän päätuen pystytuki, johon suojakaiteet ja jalkalaudat on kiinnitetty
3,7 putoamiskorkeus, HF
pystysuora etäisyys pisteen, jossa henkilö seisoo, ja tarkoitetun suojan alimman pisteen välillä
pysäyttääkseen putoamisen
HUOM Katso kuva 3.
3,8 reunasuojan korkeus
pääkaiteen ylimmän pisteen ja työpinnan välinen etäisyys mitattuna kohtisuorassa työpintaan nähden
3.9 työtaso
pinta, jolla ihmiset seisovat, kävelevät tai työskentelevät.
3.10 vastapaino
osa, joka on tarkoitettu estämään reunasuojausjärjestelmää liukumasta kitkan tai kaatumisen vaikutuksesta
HUOMAA Kuva 1 esittää joitakin erityyppisiä reunasuojaimia.
Avain
1 Laatan reunakiinnitysjärjestelmä 2 Kiinteä lattiatyyppiseen järjestelmään 3 Vastapainotettu järjestelmä 4 Palkin ylälaipan kiinnitysjärjestelmä 5 Pilarikiinnitysjärjestelmä – lattiat ja tasakatot 6 Palkin alalaippakiinnike 7 Pilarikiinnitysjärjestelmä – kalteva katto 8 Aitajärjestelmä
Kuva 1 – Kaavamaisia esimerkkejä erilaisista väliaikaisista reunasuojauksista
4. Reunasuojajärjestelmien luokitus
4.1 Luokka A
Luokan A suojaus kestää vain staattista kuormitusta seuraavien vaatimusten perusteella:
tukea suojaan nojaavaa henkilöä tai antaa kädensijan sen vieressä kävellessä, ja
pidättää suojelua kohti kävelevä tai putoava henkilö.
4.2 Luokka B
Luokan B suojaus kestää vain staattisia kuormia ja pieniä dynaamisia voimia vaatimusten mukaan
vastaanottajalle:
tukea suojaan nojaavaa henkilöä tai antaa kädensijan sen vieressä kävellessä; ja
pidättää henkilö, joka kävelee tai putoaa kohti suojaa;
pysäyttää kaltevaa pintaa alas liukuvan henkilön putoamisen.
4.3 Luokka C
Luokan C suojat kestävät suuria dynaamisia voimia, jotka perustuvat jyrkästi kaltevaa pintaa alas liukuvan henkilön putoamisen pysäyttämiseen.
pysäyttää jyrkästi kaltevaa pintaa alas liukuvan henkilön putoamisen.
HUOM. Lisää ohjeita luokkien käytöstä on liitteessä B.
5. Vaatimukset
5.1 Yleistä
5.1.1 Perusvaatimukset
Reunasuojajärjestelmässä on oltava vähintään pääkaide ja välikaide tai välisuoja, ja siihen on voitava kiinnittää jalkalista.
HUOMAA On tärkeää, että komponenteilla on pinta ja ne sijaitsevat niin, että puhkaisu tai henkilövahinko
ihon repeytys on minimoitu.
5.1.2 Verkot
Sivusuojana käytettävien turvaverkkojen tulee olla standardin EN 1263-1 mukaisia U-järjestelmää.
5.1.3 Pääsuojakaide
Reunasuojan ylimmän osan ja työpinnan välisen etäisyyden on oltava vähintään
1,0 m mitattuna kohtisuorassa työpintaan nähden, katso kuva 4 .
5.1.4 Varvaslauta
Jalkalaudan yläreunan on oltava vähintään 150 mm työpinnan yläpuolella, katso kuvat 4 ja 5.
Varvaslauta tulee suunnitella siten, että sen ja työpinnan väliin ei jää rakoja normaalisti tasaisella työskentelyllä
pinta.
Jos aukkoja on, halkaisijaltaan 20 mm pallo ei saa mennä niiden läpi.
HUOMAA Muissa tilanteissa, esimerkiksi kun työpinta ei ole tasainen, mahdolliset raot tulee pitää mahdollisimman lähellä
niin kuin tämä luku on mahdollista.
5.2 Lisävaatimukset yksittäisille luokille
5.2.1 Reunasuojajärjestelmän luokka A
Reunasuojajärjestelmän luokan A kaltevuus ei saa poiketa pystysuorasta enempää kuin 15°.
Jos välissä on suojakaide, mahdollinen rako on mitoitettava siten, että pallo on halkaisijaltaan 470 mm
ei mene suojan läpi. Jos välisuojakaitetta ei ole tai se ei ole jatkuva, reunasuojajärjestelmä on mitoitettava siten, että sen läpi ei pääse halkaisijaltaan 250 mm palloa.
Jos kuormitusvaatimuksia ei ole mahdollista varmentaa laskennallisesti (katso 6.1.1), suoritetaan kohdassa määritellyt staattiset kuormitustestit.
7.4.2 ja 7.4.3 on suoritettava ja luokan A reunasuojausta varten. Tässä tapauksessa tämän standardin noudattamiseksi:
a) Kohdassa 7.4.2 määritellyn testin päätyttyä säädetty elastinen taipuma δ ei saa ylittää
kohdassa 6.3.5 määritetty arvo;
b) Kohdassa 7.4.3 määritellyn testin päätyttyä säädetyn vahvuuden RU on oltava vähintään 1,2 kertaa
suurin testikuorma; ja
c) Jäännöspoikkeama, δ3, ei saa ylittää 10 % taipumasta maksimikuormalla, δmax.
HUOM. δ, δ3, δmax ja RU määritellään kohdissa 7.4.2 ja 7.4.3.
5.2.2 Reunasuojajärjestelmän luokka B
Luokan B reunasuojausjärjestelmän kaltevuus ei saa poiketa pystysuorasta linjasta AC enempää kuin 15°,
katso kuva 5.
Luokan B sivusuojassa olevat rakot on mitoitettava siten, että halkaisijaltaan 250 mm:n pallo ei pääse läpi
suojan kautta.
Jos kuormitusvaatimuksia ei ole mahdollista varmentaa laskennallisesti (katso 6.1.1), suoritetaan kohdassa määritellyt staattiset kuormitustestit.
7.4.2 ja 7.4.3 on suoritettava ja luokan B reunasuojausta varten. Tässä tapauksessa tämän standardin noudattamiseksi:
a) Kohdassa 7.4.2 määritellyn testin päätyttyä säädetty elastinen taipuma δ ei saa ylittää
kohdassa 6.3.5 määritetty arvo; ja
b) Kohdassa 7.4.3 määritellyn testin päätyttyä säädetyn vahvuuden RU on oltava vähintään 1,2 kertaa
suurin testikuorma; ja
c) Jäännöspoikkeama, δ3, ei saa ylittää 10 % taipumasta maksimikuormalla, δmax.
Huomautus: δ, δ3, δmax ja RU määritellään kohdissa 7.4.2 ja 7.4.3.
Luokan B reunasuojauksen on kestettävä 6.4.2 kohdassa määriteltyjä dynaamisia kuormia.
5.2.3 Reunasuojajärjestelmän luokka C
Sivusuojan kaltevuuden on oltava pystysuoran, kuvan 5 linjan AC välillä ja kohtisuorassa
pinta, jota edustaa viiva BC. Luokan C reunasuojauksen aukot on mitoitettava siten, että a
pallo, jonka halkaisija on 100 mm, ei kulje niiden läpi.
Luokan C reunasuojauksen on kestettävä 6.4.3 kohdassa määriteltyjä dynaamisia kuormia.
5.3 Materiaali
5.3.1 Yleistä
Materiaalien tulee täyttää eurooppalaisten standardien vaatimukset, joissa suunnittelutiedot esitetään. Muiden materiaalien on oltava asianmukaisten eurooppalaisten standardien mukaisia. Jos eurooppalaisia standardeja ei ole olemassa,
ISO-standardeja voidaan soveltaa.
Materiaalien tulee olla riittävän lujia ja kestäviä kestämään normaaleja työolosuhteita.
Materiaalit eivät saa olla epäpuhtauksia ja vikoja, jotka voivat vaikuttaa niiden tyydyttävään käyttöön.
Tietoja yleisimmin käytetyistä materiaaleista on annettu standardissa EN 12811-2. Verkkojen materiaalivaatimukset
on annettu standardissa EN 1263-1.
5.3.2 Teräs
Hapettumisenestotyyppisiä FU (vanneteräksiä) teräksiä ei saa käyttää.
Tietoja yleisistä korroosiosuojatyypeistä on standardissa EN 12811-2.
Jos on tarkoitus käyttää prEN 74-1:n mukaisia liittimiä, suojan putkissa on oltava
pienin nimellinen myötöraja 235 N/mm2 ja pienin nimellinen seinämäpaksuus 3,2 mm.
5.3.3 Alumiini
Jos irtonaisten putkien liittämiseen käytetään standardin prEN 74-1 mukaisia liittimiä, putkissa on oltava vähintään
nimellinen 0,2 % kestojännitys 195 N/mm2 ja pienin nimellinen seinämäpaksuus 4,0 mm.
5.3.4 Puutavara
Puu on jännityslajiteltu standardin EN 338 mukaisesti.
Jos käytetään suojapinnoitetta, se ei saa estää materiaalissa olevien vikojen havaitsemista.
Vanerissa on oltava vähintään 5 kerrosta ja vähintään 9 mm paksu. Lisäksi sillä tulee olla
hyvä kestävyys ilmasto-olosuhteisiin nähden – katso 6.1.1 käyttöluokkavaatimukset.
5.3.5 Vastapainojen materiaali
Käytettävien materiaalien tulee olla kiinteitä. Rakeisia tai nestemäisiä materiaaleja, kuten hiekkaa tai vettä, ei saa käyttää.
Jokainen vastapaino on voitava varmistua vahingossa tapahtuvaa siirtymistä vastaan.
6. Rakennesuunnittelu
6.1 Yleistä
6.1.1 Suunnittelumenetelmä
Ellei toisin mainita, suunnittelu on suoritettava rajatilamenetelmällä. Kaikkia tässä standardissa määriteltyjä kuormia käsitellään ominaiskuormituksina.
HUOM Ominaiskuormat tarkoittavat, että osittaisia turvakertoimia on sovellettava.
Reunasuojajärjestelmän ja jokaisen komponentin tulee täyttää yksilölliset kuormitusvaatimukset erikseen.
Jos suunnitteluoletusta ei ole mahdollista varmentaa riittävästi laskennallisesti, on suoritettava vahvistustesti.
Suunnittelu on suoritettava eurooppalaisten rakennesuunnittelustandardien mukaisesti. Standardit sisältävät:
Teräs: ENV 1993-1-1
Alumiinille: ENV 1999-1-1
Puulle: ENV 1995-1-1
Suunnittelu: EN1990
Jos tämän standardin säännösten ja muiden standardien, esim. ENV:n, välillä on ristiriitoja, tämän standardin säännökset ovat ensisijaisia.
ENV 1995-1-1:tä käytettäessä tulee käyttää seuraavia ominaisuuksia.
Latausaika:
hetkellinen vahingossa tapahtuvalle kuormitukselle;
lyhytaikainen kesto muille kuormille.
Palveluluokka:
luokka 2.
Kimmomoduuli:
Emean käyttörajatilalle;
E0,05 murtorajatilalle.
6.2 Osittaiset turvatekijät
6.2.1 Lopullinen rajatila
Murtorajatilan osittaisten turvatekijöiden tulee olla:
γ F = 0,9 edullisille kuormille, esimerkiksi vastapainolle, kun lasketaan vastapainosuojan vakautta;
γ F = 1,5 kaikille pysyville ja muuttuville kuormituksille;
γM = 1,1 sitkeille metallimateriaaleille (joitakin sitkeysrajoja on annettu standardissa EN 12811-2);
γM = 1,25 hauraille metallimateriaaleille;
γM = 1,3 puutavaran osalta.
6.2.2 Käyttörajatila
Käyttörajatilan osittaiset turvallisuustekijät ovat:
γ F = 1,0 kaikille kuormille;
γM = 1,0 kaikille materiaaleille.
6.2.3 Rajatila vahingossa tapahtuville toimille
Kohdassa 6.3.5 ilmoitettujen onnettomuustoimintojen osittaisten turvatekijöiden on oltava:
γ F = 1,0 kuormille FD;
γM = 1,0 kaikille materiaaleille.
6.3 Staattiset kuormat
6.3.1 Vaakakuorma FH (toimii kohtisuorassa reunasuojajärjestelmään)
6.3.1.1 Yleistä
Jokainen reunasuoja ja jokainen sen osa, jalkalistaa lukuun ottamatta, on suunniteltava kestämään kuormitusta
FH1 = 0,3 kN kohdistettuna kohtisuoraan pylvään akseliin nähden, katso kuva 6.
6.3.1.2 Verkot
Kunkin verkon kiinnityksen on täytettävä kunkin luokan kuormitusvaatimukset.
6.3.1.3 Varvaslaudat
Jokainen jalkalaudat on suunniteltava kestämään kuormitusta FH2 = 0,2 kN raskaimmassa asennossa.
6.3.1.4 Soveltamisala.
Edellä tarkoitetut kuormat ovat pääosin pistekuormia, mutta niiden oletetaan jakautuvan enintään 100 mm × 100 mm alueelle. Verkon tai aitausrakenteen osalta tämän kuorman oletetaan jakautuvan tasaisesti enintään 300 mm × 300 mm alueelle.
6.3.2 Suojakaiteen suuntaiset kuormat
Jokaisen reunasuojan ja kunkin sen osan on kestettävä vaakasuuntainen
0,2 kNat:n voima rasittavin kohta, katso kuva 7.
6.3.3 Tuulen voimat
6.3.3.1 Yleistä
Reunasuojajärjestelmän tulee kestää tuulikuorman aiheuttama voima.
6.3.3.2 Tuulivoiman arviointi
Tuulen voimat, Fw, lasketaan olettamalla tuulen nopeuden paine kohdistuvan reunasuojausjärjestelmän teholliseen alueeseen, joka on yleensä tuulen suunnassa projisoitu alue, suojausta huomioimatta. Se määritetään seuraavasti:
Fw = Σ ( cf,i · qi · Ai )
jossa Fw on tuloksena oleva tuulen voima
cf,i on reunasuojakomponenttien i aerodynaaminen voimakerroin (cf0 voidaan käyttää korjaamattomana)
cf0 on komponentin voimakerroin, jonka hoikkasuhde on ääretön
qi on reunasuojakomponentteihin i vaikuttava tuulen nopeuden paine, ja sen arvoksi on otettava 0,6 kN/m2
Ai on reunasuojakomponenttien vertailualue
HUOMAA 1 Aerodynaaminen voimakerroin vrt, i, joka on sopiva reunasuojakomponenttien poikkileikkaukseen
kysymys on annettu ENV 1991-2-4.
Kaikille poikkileikkauksille, jotka eivät sisälly ENV 1991-2-4:ään, aerodynaamisen voimakertoimen ei voida olettaa olevan pienempi kuin 2,0, ellei sitä ole testattu.
HUOMAA 2 0,6 kN/m2 kattaa useimmat tuuliolosuhteet Euroopassa. Vaikeampia olosuhteita voi esiintyä. Tuulen nopeus
paine perustuu 40 metrin korkeuteen ja 6 kuukauden altistusjaksoon ja edustaa noin 30 m/s tuulen nopeutta.
Jos tuuli on osoitettu hallitsevaksi kuormitukseksi, eli sen vaikutukset ovat suuremmat kuin määritellyn 0,3 kN:n vaikutus, reunasuojan on osoitettava kestävän tuulikuormitusta laskennallisesti.
6.3.4 Kuormayhdistelmät
Kuormayhdistelmät, jotka koostuvat seuraavista kuormista, on suunniteltava:
Vaakasuorat kuormat cl. 6.3.1;
Tuulikuorma cl. 6.3.3, jossa qi voidaan ottaa arvoon 0,2 kN/m2.
Vain lopullinen rajatila on otettava huomioon.
6.3.5 Käyttörajatila
Elastinen taipuma ei saa olla suurempi kuin 55 mm. Määritelty elastinen taipuma määritellään koko kootun järjestelmän taipumana, jossa joko voima FT1 tai FT2 kohdistetaan epäsuotuisimpaan kohtaan, katso kuva 6.
6.3.6 Vahingon kuormaus
Minkä tahansa suojakaiteen tai välikaiteen tai jalkalaudan tukitavasta riippumatta on kyettävä
kestää alaspäin suuntautuvaa pistekuormaa FD = 1,25 kN 100 mm:n pituudella. Tämä koskee myös kaikkia muita reunasuojajärjestelmien osia, kuten aitarakennetta, jossa on yli 100 mm leveitä rakoja,
katso kuva 6.
Tätä kuormaa on kohdistettava reunasuojajärjestelmän epäsuotuisimpaan kohtaan alaspäin ± 10°:n sektorilla pystysuorasta.
6.4 Dynaaminen kuormitus
6.4.1 Reunasuojajärjestelmän luokka A
Tämä standardi ei määrittele dynaamista kuormitusta.
6.4.2 Reunasuojajärjestelmän luokka B
Luokan B reunasuojauksen on kyettävä absorboimaan 1100 J:n liike-energia kaikkialla yhdessä suojan kanssa 200 mm:n korkeudelle työpinnan yläpuolella ja 500 J:n korkeudella kaikista korkeammista osista.
Kohdassa 7.5.2.1 määritelty dynaaminen testi on suoritettava. Jotta luokan B reunasuojaus täyttää tämän standardin dynaamiset lujuusvaatimukset, pallomainen pussi on pysäytettävä reunasuojalla.
Järjestelmän ei tarvitse olla huollettavissa testin jälkeen.
HUOMAA Tarkoituksena on ottaa huomioon vähimmäispoikkeamavaatimus tämän standardin tulevassa tarkistuksessa. Pienimmän taipuman merkityksellinen arvo on ehkä 100 mm.
6.4.3 Reunasuojajärjestelmän luokka C
Luokan C reunasuojauksen on kyettävä absorboimaan 2200 J kineettistä energiaa kaikkialla suojan mukana
200 mm:n korkeudelle työpinnan yläpuolella.
Kohdassa 7.5.2.2 määritelty dynaaminen kuormitustesti on suoritettava. Jotta luokan C reunasuojaus olisi tämän standardin vaatimusten mukainen:
a) sylinterimäinen iskulaite ei saa kulkea reunasuojan läpi; ja
b) Pylväiden välinen pienin taipuma δmin (tasolla 200 mm työpinnan yläpuolella) on oltava
200 mm, sillä hetkellä, kun tämä energia on imeytynyt.
Järjestelmän ei tarvitse olla huollettavissa testin jälkeen.
HUOMAA Tarkoituksena on, että vähintään 200 mm taipumavaatimusta sovelletaan jokaiseen osaan
järjestelmä (200 mm pohjan yläpuolella), kun tyydyttävä käytännöllinen ratkaisu on saatavilla, eli myös sovelleta vaatimuksia tukiin. Tätä standardia kirjoitettaessa uusinta tekniikkaa ei voida soveltaa pylväisiin tai niiden läheisyyteen.
7. Testausmenetelmät
7.1 Yleistä
Testi on suoritettava tämän standardin kohdan 7 vaatimusten mukaisesti ja lisäksi
asiaankuuluvia eurooppalaisia standardeja. Ellei seuraavassa toisin mainita, testaus on suoritettava silmämääräisen tarkastelun ja mittauksen avulla.
Jokaisen testin suorittavan testauslaboratorion on kyettävä osoittamaan pätevyytensä suorittamaan tämän standardin asiaankuuluvat testausvaatimukset.
HUOMAA Joissakin maissa on järjestelmiä testauslaboratorioiden kansallista akkreditointia varten.
7.2 Kuormien kohdistaminen
Kuormauspiste saa olla enintään 100 mm × 100 mm tai pienemmillä elementeillä elementin leveys ×
100 mm.
Verkkoja tai aitarakenteita testattaessa vaaditaan jakolevy, jonka koko on enintään 300 mm × 300 mm (katso 6.3.1.4).
Testauslaitteen rakenteen vakauden on oltava standardin EN 364:1992 kohdan 4.4 mukainen (omataajuus ei saa olla pienempi
yli 100 Hz ja muodonmuutos saa olla enintään 1 mm kiinnityspisteessä 20 kN:n voimalla).
7.3 Näytteen asennuksen kuvaus
Testinäytteessä on oltava vähintään yksi reunasuojajärjestelmän epäsuotuisimman pituinen tai huonoin mahdollinen kokoonpano. Tapauksesta riippumatta testinäyte on pystytettävä edustamaan tapaa
se on tarkoitettu pystytettäväksi käytön aikana paikan päällä eli valmistajan ohjeiden mukaisesti.
Kitkasuojassa (vastapainotettu) pohja on 10o vaakatasoon nähden.
Laattareunaan kiinnitettävästä reunasuojauksesta katso kuva 1, jossa ohuin tarttuva laatta on 100 mm,
se on kiinnitettävä jäykästi kiinnitettyyn betonilaattaan, jonka paksuus on 200 mm ± 5 mm.
Erikoissovelluksissa, kuten kiinnittäminen palkin laippoihin, reunasuojajärjestelmä on testattava tavalla, jolla se on tarkoitettu kiinnitettäväksi.
Vastapainotetuissa järjestelmissä testinäyte on pystytettävä pinnalle, jonka staattinen kitkakerroin sen ja vastapainon alapuolella olevan alustan välillä on enintään 0,4. Kertoimen arvo määritetään liitteen A mukaisesti. Otetaan neljän tuloksen aritmeettinen keskiarvo.
7.4 Testit staattista kuormitusta koskevien vaatimusten noudattamiseksi (luokat A ja B)
7.4.1 Yleistä
Jokaisessa testityypissä on testattava vähintään neljä erillistä edustavaa näytettä.
Näytteet on asetettava valmistajan ohjeissa sallituimpiin kokoonpanoihin.
Jos vaikeinta tapausta ei voida tunnistaa, sen löytämiseksi on suoritettava alustavat testit; tai toinen neljän näytteen ryhmä on testattava.
Testien tulosten säätäminen on suoritettava standardissa EN 12811-3 määritellyn menetelmän mukaisesti.
tarvittaessa.
7.4.2 HUOMAA EN 12811-3:n kohdat 10.2, 10.3, 10.6 ja 10.10 eivät yleensä koske väliaikaisia
reunasuojaus. Taipumatestit
7.4.2.1 Alkuvaiheet
Ennen jokaista testiä järjestelmään on kohdistettava 0,1 kN:n esikuorma. Tätä kuormaa on pidettävä paikallaan minuutin ajan ja poistettava sitten. Järjestelmän asento tämän testin jälkeen on mittausten peruspiste kohdassa 7.4.2.2 kuvatussa täyden taipumatestissä.
HUOMAA Tämän kuorman tarkoituksena on varmistaa, että järjestelmä on kunnolla päällystetty ja että mahdollinen löysyys poistetaan.
7.4.2.2 Testausmenettely
Tässä testissä suurin testikuorma on sama kuin kohdassa 6.3.1.1 määritelty ominaiskuorma.
Järjestelmään kohdistuva kuormitus on kohdistettava viidellä säännöllisellä askeleella enimmäistestikuormitukseen asti
testikuormitusta pidetään yllä minuutin ajan järjestelmän virumisominaisuuksien määrittämiseksi.
7.4.2.3 Kuorman kuormituksen ja reunasuojan hetkellisen taipuman aikana δ on mitattava ja tallennettava jatkuvasti tai jokaisella kuorman lisäyksellä. Records
Kirjataan suurin testikuorma, taipuma δ suurimmalla testikuormalla ja mahdollinen δ:n lisäys minuutin aikana, jona suurin kuormitus on kohdistettu.
7.4.2.4 Testipöytäkirjojen arviointi
Poikkeama suurimmalla testikuormalla δ on säädettävä tilastollisilla menetelmillä, jotka ovat vaatimusten mukaisia
EN 12811-3.
7.4.3 Vahvuustesti
7.4.3.1 Lujuustestin menettely
Kuormat kohdistetaan epäsuotuisimpiin kohtiin.
Määritä reunasuojan peruspiste, δ1.
Järjestelmää on kuormitettava 10 säännöllisen askeleen välein enimmäistestikuormitukseen, Fmax (= γM x γF x QK),
missä γM ja γF ovat osittaisturvakertoimia, katso 6.2.1, ja QK on ominaiskuorma tarkasteltavalle tapaukselle, katso 6.3.1.
Tätä enimmäistestikuormitusta pidetään yllä yhden minuutin ajan. Reunasuojan hetkellinen taipuma, δ2
tällä enimmäiskuormalla on mitattava.
Tänä maksimikuormituksen aikana ei missään kokoonpanon osassa saa olla havaittavissa olevaa taipumista, murtumista tai irtoamista.
Testikuorma on poistettava ja jäännösmuodonmuutos testikuormitusta poistettaessa on mitattava.
Tämä jäännöspoikkeama ei saa ylittää 10 % taipumasta enimmäiskuormalla.
Järjestelmää tulee sitten kuormittaa samoissa portaissa kuin lopulliseen kuormaan Ru asti, jos joko järjestelmässä kokonaisuudessaan tai jossakin sen osissa on tunnistettavissa oleva vika.
7.4.3.2 Tietueet
Tallenna seuraavat tiedot:
a) peruspisteen poikkeama δ1,
b) hetkellinen taipuma maksimikuormalla δ2.;
c) jäännöspoikkeama δ3;
d) enimmäiskuorma RU;
e) Kaikki testikokoonpanon minkä tahansa osan taipumiseen, murtumiseen tai irtoamiseen liittyvät havainnot.
7.4.3.3 Tallennettujen tulosten arviointi
Laske suurin taipuma, δmax = δ2 – δ1
Murtokuorma RU on säädettävä tilastollisilla menetelmillä, jotka ovat standardin EN 12811-3 mukaisia.
7.5 Testit luokkien B ja C dynaamista kuormitusta koskevien vaatimusten noudattamiseksi
7.5.1 Alkuvaiheet
7.5.1.1 Yleistä
Varmista ennen jokaista testiä, että järjestelmä on asennettu oikein ja että järjestelmässä oleva löysyys on poistettu.
7.5.2 Testausmenettelyt luokille B ja C
7.5.2.1 Sivuvoimien lujuuskoe – luokka B
7.5.2.1.1 Periaate
Pallomainen pussi on vapautettava hallitussa pudotuksessa painovoiman vaikutuksesta ja käännettävä kohti reunasuojaa
järjestelmä kriittisissä kohdissa, esim. tolpan päällä ja alimmassa käytännön osassa; suojakaiteisiin ja enintään 200 mm:n korkeudella kahden pylvään välisen reunasuojan alimman osan yläpuolella.
pystyykö testinäyte pitämään pussin kiinni.
7.5.2.1.2 Testauslaite
Isku saadaan aikaan iskupisteessä pystysuoran pallomaisen pussin heiluriputouksella. Törmäyskappaletta on pidettävä taaksepäin toisen iskun välttämiseksi.
Tyypillinen testilaitteisto on esitetty kuvassa 8. Pallomainen pussi on ripustettu renkaallaan köyteen, C1,
hihnapyörän ohittaminen, P1. P1 on kiinnitettävä runkoon asentoon, joka varmistaa, että:
kun pussia tarjotaan testinäytteelle asti, sen keskikohta koskettaa näytettä vaaditussa kohdassa;
iskupisteessä köyden on oltava ± 5°:n etäisyydellä pystysuorasta;
köyden C1 ja iskupisteen välinen kulma α on alle 65° pussin aloitusasennossa.
7.5.2.1.3 Pallomainen pussi
Pallomaisen pussin on oltava standardin EN 596 mukainen. Pallomainen pussi on liitettävä
köysi laitteella, C2, joka voidaan vapauttaa välittömästi kaukaa.
7.5.2.1.4 Testaa pudotuskorkeutta
Kohdan 6.4.2 vaatimusten täyttämiseksi pudotuskorkeuden h, ks. kuva 8, on oltava 2,25 m testattaessa korkeintaan 200 mm reunasuojan alimman osan yläpuolella (1100 J) ja 1,0 m, kun testataan muita reunasuojan osia (500 J).
7.5.2.1.5 Testausmenettely
Nosta pallomainen pussi alkuasentoonsa. Vapauta pallomainen pussi ja anna sen osua reunasuojajärjestelmään.
7.5.2.1.6 Testipöytäkirja Kirjaa, onko testattava reunasuojakokoonpano pysäyttänyt iskulaitteen.
7.5.2.2 Lujuuskoe luokalle C
7.5.2.2.1 Periaate
Standardin EN 1263-1 mukaisen testi-iskulaitteen (sylinterimäisen) on vierittävä alas ramppia kohti reunasuojajärjestelmän alimpia osia (ks. kohta 6.4.3) kriittisissä kohdissa:
postissa ja
virkojen välillä;
katso kuva 9.
Testausrampin pohjalle on oltava mahdollista kiinnittää reunasuojan näyte valmistajan ohjeiden mukaisesti niin kuin se olisi paikalla.
On huolehdittava hetkellisen taipuman mittaamisesta kosketusalueen keskellä.
7.5.2.2.2 Testausmenettely
Testi on suoritettava standardin EN 1263-1 mukaisesti.
Sijoita sylinterimäinen iskulaite siten, että painopiste kulkee 5,0 m kuvan 9 mukaisesti.
reunasuojan taipuman mittauksen peruspiste δ 1.
Aseta sylinteri rampille niin, että se rullaa kohti reunasuojajärjestelmää ja törmää siihen kriittisessä
kohdat, katso 7.5.2.2.1.
Anna sylinterin rullata alas rinnettä ja törmätä reunasuojalla haluttuun kohtaan. Mittaa ja kirjaa iskupisteissä reunasuojan hetkelliset taipumat, δ2.
Iskulaite on jätettävä kosketuksiin reunasuojan kanssa vähintään kolmen minuutin ajan.
7.5.2.2.3 Testitiedot
Tallenna seuraavat tiedot:
a) testattavan reunasuojakokoonpanon perussijainti, δ1;
b) Suurin hetkellinen taipuma, δ2;
c) Onko iskulaitetta paikallaan kolme minuuttia.
7.5.2.2.4 Tallennettujen tulosten arviointi
Laske pienin-maksimi taipuma δmin = δ2 – δ1
Säädä δmin arvoa tilastollisilla menetelmillä, jotka ovat standardin EN 12811-3 mukaisia.
7.6 Testausraportit
Testausraporttien on noudatettava standardin EN 12811-3:2002 kohdassa 9 annettuja linjauksia, mutta niissä on oltava vähintään
jälkeen:
reunasuojausjärjestelmän kokoonpanon kuvaus;
tämän eurooppalaisen standardin numero, nimi ja julkaisupäivämäärä;
näytteen kuvaus, mukaan lukien materiaalierittely;
valokuvat ja kuvaus testilaitteen rakenteesta;
perustan kuvaus testin aikana;
yksityiskohtainen kuvaus koko testimenettelystä;
testitulos;
vahvistus siitä, että testi on suoritettu tämän standardin mukaisesti.
8. Nimitys
Esimerkki luokan A reunasuojausjärjestelmän merkinnästä
9. Merkintä
Seuraavat tarkoitukseen tehdyt osat on merkittävä: tärkeimmät suojakaiteet; välisuojakaiteet; välisuojaus (esim. aidat); varvaslaudat; virkaa; vastapainot. Merkintä on oltava selvästi näkyvissä ja se on asetettava niin, että se pysyy luettavissa tuotteen käyttöiän ajan, ja siinä on oltava seuraavat tiedot: EN 13374; reunasuojausjärjestelmän tyyppi: A, B tai C; valmistajan tai toimittajan nimi/tunniste; vuosi ja kuukausi, tässä järjestyksessä, valmistus- tai sarjanumero; vastapainoihin on merkittävä niiden paino kilogrammoina.
Valmistajan määrittelemille osille, jotka eivät ole valmistajan toimittamia, minkä tahansa määritellyn merkinnän lisäksi
komponenttien osalta on oltava merkinnät sen reunasuojajärjestelmän tunnistamiseksi, johon ne liittyvät.
10. Sivustolle annettavat tiedot
10.1 Yleiset vaatimukset
On toimitettava ohjesarja, joka muodostaa käsikirjan. Ne ovat osa arvioinnin perustaa ja
onnistuneen valmistumisen jälkeen niiden sisältö on toimitettava komponenttien mukana osana reunasuojausta
järjestelmä.
10.2 Pääsisältö
Käsikirjan tärkeimmät ohjeet sisältävät:
luettelo jokaisesta komponentista ja kuvaus, josta se voidaan tunnistaa esimerkiksi piirustuksen avulla;
ohjeet kokoamisjärjestykseen, mukaan lukien kiinnitys rakenteeseen, ellei se riipu kitkasta;
ohjeet osien purkamiseen ja niiden käsittelyyn;
kokoonpanojen asettelut, jotka liittyvät niiden luokkiin ja mittoihin;
selvitys käytön rajoituksista tuulen nopeuden paineen, jään ja lumen suhteen;
selostus luokittelusta ja sovellusalueista ja kuvatun järjestelmän mahdollisista rajoituksista;
täydellinen eritelmä kohteista, jotka eivät ole tarkoitukseen valmistettuja komponentteja;
vastapainotetuissa reunasuojajärjestelmissä on ilmoitettava vähimmäisetäisyys reunasta;
rakenteeseen, josta se on tuettu, kohdistuvat kuormat;
kriteerit kuluneiden tai vaurioituneiden komponenttien hylkäämiselle;
– kaikki valmistajan asianmukaisina pitämät varastointi-, huolto- tai korjausohjeet;
tiedot sovelluksista, joihin reunasuojajärjestelmä soveltuu asiaa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti.
Ohjeissa tulee myös mainita seuraavaa:
henkilön tai esineen putoamisen jälkeen reunasuojajärjestelmää ja sen varusteita kohti tai sen sisään
järjestelmää saa käyttää uudelleen vasta sen jälkeen, kun pätevä henkilö on tarkastanut sen.
11. Arviointi
Arvioinnin tekee eri henkilö tai organisaatio kuin alkuperäinen suunnittelija
ja organisaatio.
Onnistuneen arvioinnin päätyttyä asiasta on annettava lausunto. Tässä lausunnossa on mainittava kaikkien kokeiden viitenumero, ja arvioijan raportissa on oltava:
tarkasteltujen komponenttien yksilöinti;
käytettyjen standardien tunnistaminen
Liite A
(normatiivinen)
Testi kitkakertoimen määrittämiseksi
A.1 Testin periaate
Vaakasuora voima kohdistetaan tiettyyn painoon, joka lepää tasaisella alustalla – katso kuva A.1. Sovellettu
voimaa lisätään tasaisesti, kunnes määritetty paino alkaa liikkua. Vaakasuora voima, joka tarvitaan käynnistämiseen
liikettä käytetään painon ja tasotason välisen staattisen kitkakertoimen laskemiseen.
A.2 Laitteet
Levy A: 300 mm pitkä × 100 mm leveä ja tarvittava paksuus edustaakseen materiaalia
testattava.
50 kg painava kappale, joka voidaan tukea levylle A.
Alusta, joka on päällystetty materiaalilla B ja jonka paksuus on riittävä edustamaan materiaalia
testattu.
A.3 Toimenpide
Tue B:llä päällystettyä alustaa vaakasuoraan ja vaakasuoraan ± 0,5 asteen tarkkuudella. Estä liikkuminen
alustaa kohdistetun voiman suuntaan. Aseta levy A alustalle ja lataa se 50 kg:n lohkolla.
Kohdista vaakasuora voima F 50 kg:n lohkoon 50 N:n välein (katso kuva A.1) mahdollisimman lähellä
levyn alapuoli A.
A.4 Testitiedot
Kirjaa muistiin voima, jolla määritetty paino liikkuu vähintään 10 mm alustaa pitkin.
A.5 Testipöytäkirjojen arviointi
Staattinen kitkakerroin µ lasketaan jokaiselle testille käyttämällä alla olevaa yhtälöä [A.1]:
Staattinen kitkakerroin,
µ = F / (M + m) × g (A.1)
jossa
F = voima Newtonina
M = massa 50 kg
m = levyn massa
g = 9,81 ms–2
Laske µ:n aritmeettinen keskiarvo vähintään neljästä testistä. Tätä keskiarvoa pidetään
ominainen staattinen kitkakerroin, µ, levyn A ja pinnan B välillä.
Liite B
(informatiivinen)
Sopivat luokat käyttöön eri kaltevuuksissa ja kaatumisissa
korkeuksia
Tässä standardissa määritelty reunasuojaus koskee kolmea eri luokkaa. Tässä liitteessä neuvotaan, mihin
luokkaa käytettäväksi riippuen työpinnan kulmasta vaakasuoraan nähden ja mahdollisesta putoamiskorkeudesta.
Luokkaa A ei tule käyttää, jos työpinnan kulma on yli 10o.
Luokkaa B voidaan käyttää, jos kulma on pienempi kuin:
– 30° ilman putoamiskorkeuden rajoitusta tai;
60° ja putoamiskorkeus on alle 2 m.
Luokkaa C voidaan käyttää, jos kulma on välillä:
– 30° ja 45° ilman putoamiskorkeuden rajoituksia, tai;
45° ja 60° ja putoamiskorkeus on alle 5 m.
Jos kulma on yli 60° tai yli 45° ja putoamiskorkeus yli 5 m, reunasuojajärjestelmät eivät sovellu suojaksi. Suuremmilla putoamiskorkeuksilla järjestelmä voidaan sijoittaa korkeammalle kaltevalle alueelle, esimerkiksi joka 2 m ja 5 m putoamiskorkeus järjestelmäluokissa B ja C.
Finnish 
English 
Swedish 
Italian 
Arabic 
German 
French 
Spanish 